Lyhyt vastaus: Toisen haastattelun pitää mennä sinne, minne ensimmäinen ei mennyt, eikä toistaa sitä. Tuo mukaan uusi ihminen, kysy konkreettisuutta yleisyyksien sijaan ja testaa asioita, joita ansioluettelo ei pysty näyttämään, kuten sitä, miten hakija käsittelee oikeaa ongelmaa tai kyseenalaistaa idean. Jos toinen kierros tuntuu ensimmäisen toistolta, tuhlaat kaikkien aikaa, myös omaasi.
Mikä toisella kierroksella oikeasti on toisin?
Ensimmäinen kierros tarkistaa, onko hakija pätevä ja kannattaako hänelle antaa lisää aikaa. Toinen kierros tarkistaa, onko hän oikea pätevä hakija. Se on aivan eri kysymys.
Toiseen kierrokseen mennessä tiedät jo, että hakija täyttää perusvaatimukset. Tehtävänä on nyt löytää ero hakijoiden välillä, jotka kaikki näyttävät hyviltä paperilla. Se tarkoittaa kysymysten kysymistä, jotka tuottavat eri ihmisiltä erilaisia vastauksia, ei kysymyksiä, joihin kaikki vastaavat samalla turvallisella tavalla.
Mitä kysyä, mitä ensimmäinen kierros ohitti?
Vaadi konkreettisuutta, joka liittyy oikeaan työhön, ei hypoteettisia kysymyksiä, joihin voi vastata valmiilla käsikirjoituksella.
- “Kerro, milloin viimeksi teit [tämän työn ydintehtävän]. Mitä oikeasti tapahtui, vaihe vaiheelta?”
- “Mitä kokeilit, joka ei toiminut, ja mitä teit sen jälkeen?”
- “Kerro erimielisyydestä esimiehen tai tiimikaverin kanssa. Miten se ratkesi?”
- “Mitä muuttaisit ensimmäisten 30 päivän aikana täällä, sen perusteella mitä olet meistä tähän mennessä oppinut?”
- “Mitä kysymyksiä on noussut mieleesi ensimmäisen haastattelun jälkeen?”
Tämä viimeinen kysymys kannattaa kysyä joka kerta. Hakija, joka on oikeasti miettinyt roolia ensimmäisen kierroksen jälkeen, esittää yleensä terävämmän kysymyksen kuin “millainen kulttuuri täällä on?”. Hakija, jolla ei ole mitään uutta kysyttävää, ei ehkä ollutkaan niin sitoutunut kuin näytti.
Kuka vetää toisen haastattelun?
Joku, johon hakija ei ole vielä tutustunut. Tuleva tiimikaveri, esimies, jos hän ei ollut mukana ensimmäisellä kierroksella, tai joku, joka oikeasti työskentelee läheisesti hakijan kanssa päivittäin.
Saman haastattelijan käyttäminen uudelleen hukkaa kierroksen, koska saat toisen lukemen ihmiseltä, jolla on jo mielipide. Uudet haastattelijat huomaavat eri asioita, ja hakijat avautuvat usein eri tavalla vertaiselleen kuin rekrytoijalle, joka seulookin perusasioita.
Miten vältät kysymästä asioita, joita ei saa laillisesti kysyä?
Tavallinen lista koskee jokaista kierrosta, mutta pitemmässä ja rennommassa toisessa keskustelussa on helppo lipsahtaa siihen. Ikä, siviili- tai perhetilanne, uskonto, kansallinen alkuperä ja vammaisuus ovat poissa pöydältä riippumatta siitä, kuinka huolettomasti aihe tulee esiin. Jos haluat koko listan siitä, mitä vältät ja miksi, katso haastattelukysymykset, joita ei saa kysyä.
Pitäisikö muoto muuttua toisella kierroksella?
Usein kyllä. Jos ensimmäinen kierros oli puhelinhaastattelu, toinen on yleensä video- tai paikan päällä tapahtuva tapaaminen, pidempi, ja siihen kuuluu joskus käytännön tehtävä tai näyte oikeasta työstä.
Minusta toisen kierroksen pitäisi keskittyä vain niihin taitoihin, joita hakija tarvitsee työssä. Jos rooli vaatii Exceliä, haluan nähdä hänen käyttävän Exceliä, en vain puhuvan siitä. Puhelinhaastattelu kertoo, viestiikö joku hyvin, mutta se ei todista oikeaa taitoa. Siksi toisen kierroksen pitää testata osaamista suoraan sen sijaan, että toistaisi sen, minkä ensimmäinen kierros jo kattoi.
Kuinka monta kysymystä on liikaa toisessa haastattelussa?
Vähemmän ja syvällisemmät kysymykset voittavat pitkän listan, jonka käyt läpi kiireessä. Suunnittele neljä–kuusi todellista kysymystä ja tilaa jatkokysymyksille, ei viittätoista kohtaa ruksattavaksi. Jos mietit, onko kierroksia kokonaisuudessaan liian monta eikä liian monta kysymystä yhdellä kierroksella, katso montako haastattelukierrosta on liikaa.
Toinen haastattelu, joka venyy, koska kaivat yhden hyvän vastauksen syvemmälle, on kaikkien ajan parempi käyttö kuin sellainen, joka pysyy aikataulussa, koska katkaiset jokaisen vastauksen lyhyeksi. Jos mietit myös, kuinka moni hakija pääsee tähän vaiheeseen lainkaan, montako hakijaa kannattaa haastatella käsittelee karsintaa, joka pitäisi tapahtua ennen toista kierrosta, ei sen aikana.
Entä jos toinen kierros paljastaa punaisen lipun, jonka ensimmäinen ohitti?
Käsittele sitä todellisena tietona, ei aikataulun häiriönä. Toinen haastattelu tuo esiin eri asioita juuri siksi, että muoto ja ihminen ovat erilaisia, ja siinä on koko syy järjestää sellainen.
Kirjaa ylös tarkasti, mitä sanottiin tai näytettiin, ei pelkästään oma reaktiosi siihen. “Ei osannut kuvata, miten käsittelisi erimielisyyttä tiimikaverin kanssa, antoi kolme epämääräistä vastausta, jotka eivät vastanneet kysymykseen” on hyödyllinen muulle rekrytointitiimille. “Ei vaikuttanut sopivalta” ei ole, ja se on muistiinpano, joka näyttää myöhemmin huonolta, jos joku kysyy, mitä huoneessa oikeasti tapahtui.
Miten vertaat kuulemaasi hakijoiden välillä?
Kirjaa se heti haastattelun jälkeen, kun yksityiskohdat ovat vielä tuoreina, ei pitkän päivän päätteeksi peräkkäisten puheluiden jälkeen. Pisteytä samat muutamat kriteerit jokaiselle hakijalle, jotta vertailu on reilu.
Jos useampi finalisti on päässyt tähän asti, Canvider’s Decision Helper -työkalulla voit vertailla 2–4 finalistia rinnakkain. Vertailu ja sen perustelut tallentuvat työpaikan yhteyteen, joten voit avata ne uudelleen sen sijaan, että muistelisit viikon päästä, kuka sanoi mitäkin. Lisää tämän vertailun tekemisestä: vertaile hakijoita ilman taulukkolaskentaa.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä on pääero ensimmäisen ja toisen haastattelun kysymysten välillä?
Ensimmäinen haastattelu tarkistaa sopivuuden ja peruspätevyyden. Toisen pitää mennä syvemmälle konkreettiseen työhön, tuoda mukaan ihmisiä, joihin hakija ei ole vielä tutustunut, ja testata asioita, joita ansioluettelo ei pysty näyttämään, kuten sitä, miten hakija käsittelee erimielisyyttä tai ongelmaa, johon ei ole selvää ratkaisua.
Kuka kuuluu paikalle toiseen haastatteluun?
Ainakin yksi henkilö, johon hakija ei ole vielä tutustunut, yleensä esimies tai tuleva tiimikaveri. Saman haastattelijan toistaminen kierroksesta toiseen hukkaa kierroksen, ja saat toisen mielipiteen ihmiseltä, jolla on jo yksi.
Pitäisikö toisella kierroksella kysyä samat kysymykset kuin ensimmäisellä?
Ei, paitsi jos tarkoituksena on varmistaa johdonmukainen vastaus johonkin tärkeään asiaan, kuten palkkatoiveeseen tai aloituspäivään. Yleisten sopivuuskysymysten toistaminen vain ärsyttää hakijoita, jotka ovat jo vastanneet niihin kerran.